Kaksosten päivä

Meidän kaksospojat syntyivät vuonna 2001 tasan kuukausi ennen laskettua aikaa. Syntymäpaino oli kummallakin yli 2,5 kiloa, joten painonsa puolesta heitä ei keskosiksi luokiteltu ja vastasyntyneiden teho-osaston tarkkailujaksokin jäi lyhyeksi. Kaksosraskauden viime metrit olivat kirjaimellisesti raskaita, mutta lopputulos palkitsi vaivan.

Kaksosten vanhempana olen pyrkinyt huomioimaan lasteni yksilöllisyyden yhteisestä syntymäpäivästä huolimatta. Joskus se on toki ollut vaikeaa, pojat ovat olleet aina samassa paikassa samaan aikaan. Samanlaiset vaatteetkin on pienille pojille joskus puettu, isompana se ei tulisi kuuloonkaan. Pojista on kasvanut kaksi hyvin erilaista yksilöä, joilla on erilaiset luonteet, vahvuudet, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset. Erilaisuus näkyi jo vastasyntyneenä ja pojat saivatkin toisiksi nimikseen Onni ja Vili luonnetta kuvaamaan. Nimet kuvaavat luonnetta hyvin edelleen: Onni pitää kaikesta pehmeästä ja lämpimästä, pärjää koulussa erityisesti kielissä ja matemaattisissa aineissa, on kätevä teknisissä ja pikkutarkoissa tehtävissä ja pelaa joukkuepelejä. Vili puolestaan pitää pakkasesta, rakastaa elokuvia, tarinoita ja näyttelemistä, on ennakkoluuloton ja suvaitsevainen, suurpiirteinen, jatkuvasti liikkeessä ja valitsee mieluummin yksilölajeja harrastuksikseen.

Poikien kehitys on kulkenut karkeamotoristen taitojen osalta täsmälleen samaa matkaa: kävelemään opittiin 4:n päivän erolla ja pyöräilemään ilman apurenkaita viikon sisällä. Hienomotoriikan puolella ero on huima, hyvän keskittymiskyvyn omaava Onni oppi kirjoittamaan 6-kirjaimisen etunimensä 3-vuotiaana ja Vili esikoulussa 6-vuotiaana.

Kaksosarki ei aina ole ollut helppoa ja olenkin monesti sanonut, että on helppo ymmärtää miksi ihminen on luotu synnyttämään vain yksi lapsi kerrallaan. Pinna on venynyt ja kärsivällisyys kasvanut näiden vuosien aikana paljon. Olen ollut onnekas kun lapseni ovat olleet suhteellisen terveitä ja heistä on kasvanut ihania nuoria miehiä. Isojakin ovat, äidin mittaisia. Onni, joka sairaalasta kotiin tullessaan painoi 2.220 kg vatsa täynnä, sai muutama päivä sitten talvikengät kokoa 44. Aika iso jalka 12-vuotiaaksi.

Pojat lähtevät ensi syksynä yläasteelle ja heidät sijoitetaan eri luokille ensimmäistä kertaa kouluvuosien aikana. Lapsuus on hurahtanut ohi hetkessä ja legopalikat kannettu varastoon.

Kaksosuus on haasteista huolimatta hieno ja erityinen asia ja toivottavasti kaksosille läpi elämän kantava erityisen vahva ihmissuhde.

Hyvää kaksosten päivää!