Miehen isotäti täytti kunnioitettavat 90 vuotta. Isotäti ei varsinaisia juhlia järjestänyt, mutta muutama harvat sukulaiset pistäytyivät lähes 4 tunnin matkan päässä juomassa synttärikahvit hänen luonaan. Itse en mukaan opintojen vuoksi päässyt, mutta lähetin tervehdykseni kakun muodossa. Kakku piti kasata mahdollisimman pitkälle jo päivää ennen juhlia luentoreissun takia ja luottaa siihen että mies muistaa ottaa kakun mukaansa ja saa sen koristeineen ehjänä perille. Mietin pitkään, miten tämä logistinen ongelma ratkaistaan ja päädyin lopulta kuorruttamaan kakun tutulla ja turvallisella Vispivaahdolla, jota tukevoitin vaniljakreemijauheella. Sokerimassakukat matkustivat erillisessä rasiassa ja kakku sai lopullisen asunsa vasta sankarittaren kotona miehen ja anopin toimesta. Sitä lopullista versiota en siis ole koskaan nähnyt, mutta kakku ja koristeet lähtivät matkalle mukaan ja pääsivät kuulemani mukaan ehjinä perille juhlistamaan kahvihetkeä. Onneksi keli suosi kakun kuljettajaa, peräkontin lämpötila oli hyvin lähellä jääkaappia!
Kakun täytteenä oli lettuhillo ja vispi-tuorejuusto-vaahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti