Edellisestä postauksesta on aikaa yli puoli vuotta. Tuona aikana käsillä tekemisen terapeuttinen rooli on noussut tärkeäksi palauttavaksi toiminnaksi. Mitä sitten tapahtui? No ei kukaan sairastunut eikä loukkaantunut millään muotoa, onneksi. Pakersin lopulta maisteriopinnot kasaan 8 kuukaudessa. Olipahan rutistus, etenkin tällaiselle piiloperfektionistille joka ei kelpuuta kehnoja arvosanoja. Kaksi päivää ennen opintovapaan loppua kävin tekemässä maturiteetin joten turhaa luppoaikaa ei suuremmin jäänyt.
Vaikka loppurutistuksen aikana ja sitä seuranneen uuden työn alkumetreillä ei postauksia tänne tullutkaan, neulepuikot matkustivat mukana entiseen tahtiin. Tavoitteena ei ollut luoda huikean hienoja taideteoksia, vaan pikemminkin nollata ajoittain aivoja ja estää täydellinen ylikuumeneminen - neulomisterapiaa siis!
Olen luullakseni neulonut useampiakin pareja sukkia tämän puolen vuoden aikana. Nämä olivat jääneet päättelemättä - se kun ei ole mitään terapeuttista hommaa. Harmaat sukat saa mies, niihin meni seiskaveikkaa 134 g. Keskimmäiset sukat ovat Nallea, paino 76 g ja vasemmalla jämälankasukat seiskaveikasta 98 g. Pidin pienet valmistujaiset ja sain lahjaksi paitsi monta pulloa kuohuvaa, myös kasan toinen toistaan ihanampia sukkalankoja. Nuo keskimmäiset sukat ovat ensimmäiset lahjalankasukat ja ne aion pukea ihan omaan jalkaan.
Lisäksi on valmistunut tyttärelle pontso...
... lapaset...
Neulomiseen kun vielä yhdistää nämä maisemat niin palautuminen monenlaisista rasitteista on taattu!
