Löydät minut Instasta

Olen Instagramissa nimellä blueflowerhill. Asenna sovellus ja seuraa kuvia ja videoitani. https://www.instagram.com/invites/contact/?i=1id95bc07ytn2&utm_content=eg6m2yg

Pöytäkangaspuut tulivat taloon

Olen jo pitkään haaveillut kutovani räsymattoja kangaspuilla. Meidän aitan ylisillä odottelee vanhat suuret kangaspuut sitä päivää, kun jostain löytyy tila niille - ja joku joka osaa ne kasata. Tarvittavaa tilaa tuskin löytyy vielä hetkeen, ainakaan ennen kuin perheen teinit muuttavat omilleen. Tilapäisratkaisuksi etsiskelin kokoontaitettavia tai pöytäkangaspuita nettikirppiksiltä, koska uutena ne ovat varsin hinnakkaita. Kolme viikkoa sitten löysin käytetyt ja sopivan hintaiset Toikan Leena-pöytäkangaspuut vihdoin sen verran läheltä että ne kannatti lähteä hakemaan. Pöytäkangaspuiden kudontaleveys on 60 cm joten mattoja niillä ei voi tehdä. Poppanoita, huiveja ja ryijyjä aion ainakin tehdä ja haluan oppia kutomaan nopeasti tasaista jälkeä.

Kuva: Toikan nettisivut

Olen hurahtanut tähän hommaan ihan täysin! Lainasin kirjastosta Suuren kudontakirjan (Lundell & Windesjö) ja löysin Youtubesta muutamia videoita erityisesti pöytäkangaspuiden käyttöön: loimen laittaminen ja kutominen. Myös Punomo.fi-sivustolla on paljon tietoa pöytäkangaspuilla kutomisesta.

Näillä opeilla lähdin kokeilemaan miten kutominen sujuu. Puissa oli jo valmiina kirjava loimenloppu ja sen avulla pääsin testailemaan kangaspuita. Lopputulos ei kestä tarkempaa tutkiskelua mutta kangaspuiden toimintaperiaate selvisi. Loimi ei kuitenkaan riittänyt kovin pitkälle ja oli kovin kapeakin, joten uusi loimi piti luoda jotenkin. Youtubesta löytyi ohje loimen luomiseksi tuolin jalkoihin, koska luomapuita ei käytössä ollut. Rullatelineen virkaa pääsi toimittamaan ylösalaisin käännetty jakkara.

 

Loimen siirtäminen kangaspuihin oli melkoinen operaatio ja onnistuin niisimään yhden loimilangan väärälle niidelle. Toisaalta, VAIN yksi meni väärin ja loput 199 oikein... Virittelin langasta "niiden" ohjaamaan tätä väärää loimilankaa oikein ja ratkaisu toimi oikein hyvin. Tilanne pitää korjata seuraavan loimen niisinnän yhteydessä.

Kolme viikkoa sitten aloitin ihan keltanokkana, kertaakaan en ollut mitään kangaspuilla kutonut. Luin ohjeita ja kokeilin. Kaivelin kaapeista parhaat päivänsä nähneitä lakanoita ja trikoopaitoja. Tässä lopputulos, kaksi 1,5 metrin mittaista poppanaa palttinasidoksella. Loimi 6-säikeistä kalalankaa ja kuteet noin 1 cm levyistä räsykudetta lakanakankaasta ja trikoosta. Kudoin kolmella sukkulalla niin että mukana oli koko ajan sekä lakanaa että trikoota. Matoiksi nämä ovat liian pieniä, leveys 45 cm, mutta juuri sopivan kokoisia pefleteiksi saunaan.

 Perheenjäsenet pääsevät tyhjentämään vaatekaappejaan pian tulevia projekteja varten. Ensin pitää puihin saada uusi loimi, joka syntyy edellistä helpommin ja nopeammin ystävältä lainatuissa luomapuissa.

DIY-sängynpääty kierrätysmateriaalista

Teinin sänky kaipasi päätyä, koska seinään nojailu oli jo jättänyt jälkensä tapettiin. Tämä sängynpääty syntyi nollabudjetilla, täysin kierrätysmateriaalista.

Jämälautaa rimoiksi ja isännän varastoista löytynyt 6 mm filmivanerin pala, nämä kiinni muutamalla ruuvilla. Levyn leveys on sängyn mukaan 90 cm ja korkeus 50 cm. Tässä vaiheessa vasta sovitellaan osia...

Mukavassa sängynpäädyssä pitää olla pehmuste. Sopivan pehmusteen löysin kirppikseltä myymättä jääneiden tavaroiden laatikosta - tämä petauspatja hankittiin teinin pinnasänkyyn pian 17 vuotta sitten.

Levyn päälle Erikeeperiä ja muutamalla maalarinteipin palalla kiinni että pysyy paikallaan liiman kuivuessa.

Sängynpäädyn varsinainen pinta syntyi isännän vanhoista farkuista, teinin toiveesta mustista sellaisista. Leikkasin sivusaumoista lahkeet kappaleiksi ja sommittelin niin että sain ommeltua riittävän suuren yhtenäisen kappaleen. Taskutkin onnistuin säilyttämään, minusta ne tuovat ilmettä sängyn päätyyn. Kääntövaraa pitää kankaaseen jättää vähintään 5 cm joka reunaan.

Päällyskankaan kiinnitin tuollaisella nitojalla, joka ampuu niittejä kovempaankin materiaaliin. Kiinnitin ensin ylä- ja alareunan kangasta vähän venyttäen ja sitten reunat. Nurkkien kanssa saa olla tarkkana ettei tule ruttuja, nitojaa pitää painaa reippaasti päätyä vasten. Ja niittien pitää olla sopivan mittaisia, minä käytin noita kuvassa olevia 10 mm niittejä.

Ei haittaa vaikka pehmuste jää vähän näkyviin takaa, koska pääty kiinnitettiin jaloistaan seinään ruuveilla.

Teini on lopputulokseen tyytyväinen. Kännykän tai muita tärkeitä juttuja voi yöksi laittaa päädyssä olevaan taskuun ja päätyyn on mukavampi nojailla kuin seinään. Ja ruma jälki tapetissa on piilotettu.

Eväskassi

 

 Kannan joka päivä töihin eväät. Pyöreä salattiastia ja korkea smoothiepullo eivät sovi kätevästi minkäänlaiseen muovipussiin ja muutaman kerran olen löytänyt mustikkasmoothieta jopa auton penkiltä. Pakastimesta otettu ruoka on toisinaan palelluttanut osan salaatista kun ovat olleet kassissa vierekkäin. Näitä ongelmia ratkaisemaan syntyi Eväskassi. Eväskassi on 100 % kaapeissa jo lojuneista materiaaleista tehty: päällyskangas on sängyn päädystä jäänyttä huonekalukangasta, kahvat purettu rikki menneestä urheilukassista, vetoketjut siskon varastoista, vuorikankaan ostin Kädentaitomessuilta toiseen projektiin pari vuotta sitten mutta en sitten sitä tarvinnutkaan.

 Eväskassin vuori on puuvillakangasta ja pohjan tein jonkun pakkauksen mukana tulleesta paksusta muovinpalasta. Molemmissa reunoissa on paikat pulloille.

Lainasin tätä projektia varten siskolta ompelukonetta. Pfaff Tiptronic 2020:lla voi kirjoa kuvioita kankaalle. Aika kivan näköinen vaikkei ihan suoraan asettunutkaan. 

Seuraavaksi pääsen varmaankin etsimään helpotusta ompelukonekuumeeseen. Tähän ikään mennessä en ole sellaista vielä omistanut.

Piparikupit

Jouluaterian kruunasivat piparikupit. Paistoin isot perinteisen malliset piparit ylösalaisin käännetyn silikonisen muffinssivuoan päällä ja annoin kuppien jäähtyä rauhassa ennen irrottamista.

Koristelin jäähtyneiden kuppien reunat pikeerillä. En kuitenkaan löytänyt valmiista ohjeista mieleistäni kuppien täytteeksi joten kehittelin valkosuklaatäytteen kakuntäytteenä käyttämieni ohjeiden pohjalta. Pursotin täytteen kuppeihin noin 5 tuntia ennen tarjoilua ja kuppi oli pehmennyt juuri sopivasti jääkaapissa tuona aikana, se oli helppo syödä mutta ei kuitenkaan hajonnut käsiin. Valkosuklaatäytteen päällä joulun väriä piparikuppeihin tuovat granaattiomenan siemenet.

Täyte:

1 dl                   kermaa

100  g               valkosuklaata

200 g                maustamatonta tuorejuustoa

1  rkl                 sitruunamehua

1  tl                   vaniljasokeria

2                       valkuaista

4  rkl                 sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata valkosuklaa varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa, sekoita maustamattoman tuorejuuston, sitruunamehun ja vaniljasokerin kanssa. Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kerma, tuorejuustoseos ja valkuaisvaahto varovasti nostellen. Pursota piparikuppeihin ja koristele haluamallasi tavalla. 

Vinkki: granaattiomenan siemenien irrottamiseen löydät toimivan menetelmän Youtubesta.